Vuosi on vaihtunut.. Joulu oli ja meni ihanan vauhdikkaasti lastenlasten ollessa jouluvierailulla. Kolme viikaria saavat kovasti elämää taloon. Joulupukki vieraili asiaan kuuluvasti tuoden valtavasti lahjoja etenkin pienimmille. Kaikki pienet Maikki, Eelis ja Joel uskaltautuivat pukin syliin, tosin piti mummunkin olla mukana polvella. .

Suruakin vuodenvaihteeseen mahtui. Pirra kuvattiin Jouluviikolla ja karu totuus oli että olkaluun syöpä oli edennyt ja haurastuttanut olkaluun siten että murtumariski oli todella suuri. Odotimme Joulun yli ja kun Maikin perhe lähti kotiinsa joululomalta meillä oli edessä tämä koiranomistajan ikävin päivä- sanoa hyvää matkaa jahtikaverille. Pirra nukkui ikiuneen takkahuoneessa tutun peiton päällä tuntien viimeisenä minun kädet silittämässä rauhoittavasti turkkia. Nyt on huojentunut olo vaikka aina luopuminen on murheellista. Mutta voimme olla tyytyväisiä ettei Pirra joutunut kärsimään.

Syyskuussa Ninni viikari sai Väinö bassetin avustuksella reippaan ja kauniin pentueen. Kolme kaunista tyttöä ja komean pojan. Maikki kastoi ne - Ariel, Barbi, Mariboosa ja Pärsky olivat nimet täällä meillä ollessa. Niistä on tullut mukavaa palautetta tomeruudesta ja reippaudesta.

 

Armin kans kävimme viikon 2 alussa Helsingissä Pecche herran luona vierailulla. Astutus onnistui mainiosti ja nyt odottelemme että pääsemme ultraamaan tuottiko reissu tulosta. Toivon todella pentujen varaajien takia että tulos olisi positiivinen. Pecche on nuori italiantuonti joka on luotettavaksi tuntemani miehen omistuksessa. Voin luottaa että sen mitä Juhani kertoo on totta. Toiveissa olisi hyvän luonteen omaavia kunnon metsästystaipumukset omaavia spinoneita.

Kajaanin KV näyttelyssä kävimme Irman kans, tuloksena NUO ERI,SA, SERT; VSP  eli nyt vaan  vielä yks serti ja koetulokset niin taas olisi uusi valio pirtissä. Hienosti  Irmalla on näyttelyt menneetkin kolme on takana ja jokaisest ERI ja SA   kerran ei ole sitä sertiä saanut- Nyt tosin en uskonut sen  menestyvän nuin hyvin, karva oli vanha ja painoa liikaa:) Mutta tuomari kehui sen pään parhaaksi pääksi koko porukasta ja sen liikeet olivat erinomaiset:) Näistä olen samaa mieltä, Tuo päälaen tasaisuus on hyvin tyypillinen "virhe" Suomenkin spinone kannassa, tosin tämä Hannele Jokisiltakin tuumasii että sitä  oikeaa päänmallia näkee harvoin missään muuallakaan maassa. Joten kahta  lattapäätä ei sitten kannata kenenkään yhdistää jos meinaamme päänmallia parantaa!  Samoin eturinta ja etukulmaukset on se kohta mihin tulis kiinnittää huomiota.  

 

Selkäni alkaa olla kunnossa maaliskuullisen leikkauksen jäljiltä. Viikko kuntoutusta on takana Rokualla mukavassa samantyyppisestä vaivasta kärsineitten kanssa. Minusta tuntui että olen terveempi kuin kukaan muu kuntoutusporukassa:) Samaa tosin todisti testitutulokset, olin itsekin yllättynyt. Jospa tässä mummu vielä viilettää entiseen malliin peltoja ja metsiä pitkin - ja mikä ettei siihen pyrin ja uskon vakaasti pääseväni tavoitteeseen. Ei voi kuin kiitellä neurokirgia joka napsi luupiikkejä pois selkäydinkanavasta haittaamasta liikuntaani. Ihmeesti kuitenkin pystyin liikkumaan ennen leikkaustakin.

 

Nyt odotellaan tässä tammikuun pakkassäässä kevättä, lintujen munintaa ja maansulamista:) Sieltä se kevät ja kesä tulevat kuten aina muinakin vuosina. Sitä odotellessa:)