Aikaa viime kirjottelusta on kulunut kummasti, mihin lie aika mennyt:) Aika usea on kertonut turhaan kurkkineensa blogiin onko kuulumisia laitettu esille.

No, oikeestaan onhan se tiedossa, syksyllä tahtoo olla meillä maalla niin monenlaista hommaa. Lyhteet on seivästetty ja luoja oli puolellamme kun saimme ne kuivan kelin aikaan ajettua halliinkin, eli ne eivät saaneet olleenkaan sadetta niskaansa seipäillä ollessaan. Olki on aina kauniimman värinen sitten valmiissa lyhteessä.

Metästeltykin on, ja ihan se vaikuttaa että tuosta Armistakin taitaa mettäkoira tulla. Viivikin on ollut vielä reissuilla mukana, tosin ei kaikilla. Pirran pennuilta on tullut mukavia viestejä, taitaa olla ihan koppeloihin erikoistunutta porukkaa. Osalla on seisonta vielä hakusalla, lintuun tarttuminen on todella hyvällä mallilla ja innokasta.

Kävimme Armin kans Ladies Trialissa, sanosko meikäläisen osuudesta  - kävelemässä vai uimassa. Jängän reuna oli todella kahluukunnossa, mättäältä mättäälle sai hyppiä närreestä kiinni pitäen ettei kokonaan olis kastunut, siitä huolimatta kaksi kertaa kaadoin vedet kengistä ja väänsin sukat. Onneksi keli oli lämmin.

Armi liikkui mielestäni hyvin, ja sai siitä kiitosta muiltakin. Se löysi teerien jälet jängän reunasta ja jälesti niitä aavalle suolle, siellä se nosti nokan ylös ja ei mielestäni vielä kunnolla seissyt, joten pyrin menemään likemmäs tarkoituksena seuraavalta vähänkään tukevammalta turppaalta seisten ilmoittaa seisonta. No, olin sitten muutaman sekunnin myöhässä, ensin lähti yksi, sitten toinen – tässä vaiheessa Armi vielä paikallaan mutta sitten lähti kolmas ja oma pikku spinoneni myös!! Ei auttanut maamme laulukaan kun neiti viuhto suolla menemään.

Pihallehan se Mervi meidän joutui toimittamaan, eihän siinä ollut muuta vaihtoehtoa.

Mutta maanataina sitten olikin jo hymy herkemmässä. Peltokokeessa Armi toimi AVO 2-n arvoisesti ja sai komeat 70 pistettä. Nyt vaan toinen niin kaunis neiti on MVA. Pirran "lasten isä" Pera sai kans AVO 2.n

Viime viikonlopun vietimme siiten Lapualla, mukana oli kasvattejamme pienimmistä aina vanhimpaa mukana olleeseen 6 vuotiaaseen aitoon Leidiin saakka. Saimme mukavasti lintutilanteita ja kokemusta karttui mukana olleille monelta eri osa-alueelta.

Mökkikylä missä asuimme torstaista maanantai aamuun oli passeli, ei mikään 5 tähden hotelli mutta meille oikein hyvä. "Tomin grillillä" kohotimme Fragola kuohuviini maljat ja sain tilaisuuden kiittää kasvattiemme omistajia koirien eteen tekemästään työstä ja huolenpidosta. Pienin mukana  ollut koira oli Miisan tyttö Tuuli joka oli "siskonsa" Tuiskun seuraneitinä. Nuorimmainen ihmislapsi reissussa oli reipas Lari poika iältään vasta vajaa 3 kk, mutta reissu onnistui hyvin.

Kävihän meitä moikkaamassa päiväseltään myös Nitron "pikkuveli" Juuso uskomattoman sinisine silmineen:)

Meillä oli mukana maastossa reippaita nuoria spinoneharrastajia - Sini, Tuomas ja Tatu.

Pikkusen minua epäilytti, miten etenkin Sini pienikokoisena tyttönä jaksaa olla maastossa koko päivän mutta mitä vielä, siellähän se neiti mennä paukutti isompien seassa. Tatu ja Tuomas saivat kunnian olla asiantuntevina ampujina -aseena damipyssy ilman damia:) Hyvin pojat homman hoitikin ja olivat tilanteen tasalla paremmin kuin moni aikuinen konsanaan. Kyllä näistä vielä tulevaa spinoneporukkaa kasvaa!

Ensi vuodelle paikka on jo alustavasti varattu Kokon ja meidän pennuille.. Saapa nähdä miten paljon saamme silloin spinoneita Junkkariin Kokonaismäärähän on 20 + tuonnit ?

Kuitenkin olen sitä mieltä, että koirat jotka osallistuu Junkkariin pitäisi olla peruskoulutettu, noutojen ja luoksetulon tulee olla kohdillaan, muutoin täysin villin ja vapaa viheltelijän tuominen tuomarin eteen on molempien ajanhaaskausta. Ei pentujen siis tarvi minunkaan mielestäni olla huippuunsa koulutettuja mutta jos käyttäisin sanontaa " kohtuullisesti käsissä" niin ei kenelläkään mene yöunet.

 Joten  kiitokset kaikille mukana olleille vielä kerran, ensi vuonna tuo majapaikka on entuudestaan tuttu ja samoin lähialueen juoksutusmaastot myös. Nyt vaan kaikki Junkkariin aikovat oikeasti  ja tavoitteellisesti hommiin. Kun ajan kans panee koiran kuntoon ei tule sitä mitä hättäilemällä sanotaan tulevan:):) Älkää liikaa nojatko siihen sanontaa että spinone on herkkä, onhan se sitä,mutta samalla se on kamalan älykäs ja naruttaa meitä mennen tullen ja palatessa jos annamme siihen valtuudet. Ottakaa määrätietoisesti koiranne käsiin, se ei tarkota pieksämistä eikä kamalaa huutamista vaan näytätte rauhallisesti kumpi sanoo mitä tehdään ja kumpaa uskotaan. Kyllä spinone normaalin koulutuksen kestää.

Tulin just pellolta Viivin,Pirran ja Armin kans, saldona kaksi fasaaniseisontaa Armilla. Jälimmäinen oli tosin Armille petattu, koska isommat oli siinä vaiheessa taluttimessa. Ekan se bongasi toki ilman apuja.

Hyvin tyttö linnut löytää ja osaa käsitellä, se peräänmenohan minua aina hirvittää, tosin ei se tänäänkään ottanut askeltakaan kummallakaan kertaa. Pitää vaan minunkin tarkistaa kuria että Arppa muistaa kuka käskee:)

Kahden viikon päästä meillä onkin sitten Keminmaassa metsäkoe, toivottavasti se siellä onnistuu ja saisi sen toisen kakkosensa. Tara oli niin hyvässä iskussa Lapualla että nuin kun toimisi kokeessakin niin olisipa hyvin pullat uunissa:) :)

Russelit oli meillä pari viikkoa kyläilemässä, Armi ja Aunehan viihtyvät hyvin yhdessä. Ile haki ne eilen kotiin samalla reissua kun haki Jossun iltakoneelta. Kyllä se kahden vipeltäjän uupuminen porukasta näkyy kummasti. Aunenhan onkin aikalailla huomiota herättävä ja hoidettava koira. Illalla jos katon telkkaria se nukkuu sylissä ja yöt se nukkuu minun kainalossa.

Keskiviikkona tulee Artun perhe, sitten on taas koiravahvuus 10. Esteri on niistä koirista se kaikkien leikkikaveri, Unna on rauhallisempi.

Jukka kävi eilen jäätelöautolla hakemassa Maikille jätskivalikoiman. Pitäähän neitille olla herkkuja tarjolla. Torstaina juhlimme uudemman kerran Maikin 2 v synttärit. Oikeasti ne oli jo 8.9 mutta kun tuota välimatkaa on niin kovasti.

Puhetta Maikilla tulee kovasti, useita sanoja peräkkäin - keneen lie tullut ? Liikunnallisena jääkiekkoilijan tyttärenä Maikki on jo alottanut luisteluharjoitukset. Kovin oli komentanut isäänsä ettei saa pitää kiinni vaan " minä ite!"

Eihän se Arttu itekkään ollut paljoa vanhempi kun kiekkouransa aloitti, ja vielähän tuo luistelu näkyy kiinnostavan.

 Kuvia koetoiminnasta syksyltä 2008 linkkisivulla.