Viime päivityksestä on kulunut aikaa vuoden verran, niin että mistähän sitä alottais kertomaan:)

Talvi tais mennä normaalia rataa vähän hiljaiselossa., osa syynä minun pahentuneet selkäoireet joka sitten paljastuikin leikkausta vaativaksi toimenpiteeksi. Leikkaus oli maaliskuussa ja siitä sitten toivuskellessa meni loppukesän puolelle asti. Lapsenlapset kasvavat ja heistä on mukavasti seuraa. Pienin Eeliskin osaa jo skype puhelun tullessa sanoa heti ” hauva” - varmaan poika kysyttäessä missä mummu näyttää tietokoneen näyttöä! Koiria pitää näyttää kameran kautta myös. Joelkin osaa jo sanoa ” soitetaan Maikille” kaveri ei oikein vielä vaan tajua miten skype toimii:)

Kesällä oli kahdet perhejuhlatkin, Jukan 60 v synttärit joita juhlittiin mukavan sään vallitessa pihalla pienen piirin ja suvun kesken. Kihlajaisiakin saimme viettää samalle kesää.

 Jotain pientä kuitenkin sai hommattua koirienkin kanssa. Ninni täytti huhtikuussa 2 v ja 4 p siitä se tulikin muotoivalioksi, samassa näyttelyssä Irma sai ekan sertin:) Kesäkuussa oli SSK erkkari siellä Irma sai ERI ja SA. Isotäti Miina oli ROP!

Uinti-into Irmalla oli hyvä koko kesän, sitten nouto alko vaikuttaan EVK. Annoin sen olla ja sitten vaan naps yhtäkkiä se olikin varma noutaja niin maalta kuin vedestä. Ekasta vesityökokeesta saimme vain 2 p maininnalla ” ui nautiskellen” :) Hinni siskohan se sitten Lapualla teki sen kans Junkkarissa täydet 5 p. Junkkarissa meillä oli todella huono tuuri maaston suhteen, vain yksi lintu nähtiin koko päivänä vaikka ryhmässä oli todella hyviä hakijoita. Ja uskallanpa väittää Irmankin sen verta fasaaneja tavanneen että olisi ne sieltä kaivanut mikäli niitä siinä maastossa olisi ollut. Tyhjästä on paha nyhjästä. Mahdotontahan se on saada 22 tasapuolista maastoa aikaseksi, sen ymmärrän, mutta sitä en ymmärrä miten tuo voi palvella jalostustiedon saamista?

No korjasimme tilanteen Keminmaan metsäkokeessa, hienot 93 p tuli mukaan. Irman hakua ja tuulenkäyttöä ihastelivat jälkijoukotkin. Meno oli mukavaa kateltavaa. Nyt sitten seuraava startti on AVO luokassa, ei kannata osallistua NUO luokkaan enään, kun parempaa tulosta tuskin voi saada, ja jokainen huonompi himmentää tuota ykköstä:) pelataan varman päälle ja koitetaan saada ens vuonnakin ykkönen!

Armin toimet ovat samalla tasolla kuin viime vuonna, haku linnunlöytö ja noudot hyvät, avance fasaanilla välillä huono. Mettälinnulla ei niinkään, josku siinäkin. Mettopaistikin on kuitenkkin Armin ansiosta Joulupöydässä! Ja asiakassafareilla se toimii riittävästi.

Pirra alkoi ontumaan helmikuussa, se kuvattiin ja diagnoosi oli luutulehdus tai luusyöpä, en antanut 9 vuotiaasta ottaa koepalaa, mitäänhän ei olisi kuitenkaan tehtävissä. Päätimme hoitaa oiretta. Kuvauksissa paranemista vaikutti tapahtuvan, mutta ontuminen palasi aina kun koitimme vähentää kortisonia,:Kyynärissä eikä olkapäässä ole nivelrikkoa eikä muutakaan mikä voisi ontumista aiheuttaa. Nyt on menty lääkityksellä kohta 9 kk ,joten vaikka olisi syöpä,se ei ole ärhäkkäintä mallia. Pirra on edelleen vilkas ja iloinen oma ittensä, mitä nyt ruokahalu on hurvaton ja janottaa kovasti. Painoa ei kuitenkaan ole kertynyt 35 kg enempää. Saa nähdä kauanko vielä jaksaa sinnitellä,...

Heinäkuulla ajelimme Leena ystäväni kanssa pitkin poikin Suomea Ninni peräkontissa, sen seurauksena meillä tuossa viereisessä huoneessa vetää unta palloon neljä tomeraa petitn pentua jotka jo viikon kuluttua muuttavat omiin koteihinsa. Ninni on ollut uskomaton emo,.synnytys oli kuin oppikirja esimerkki, pennut se on hoitanut huolella ja hyvin. Viime lauantaina säikähdin tosissani, olin tulossa koeryhmän kanssa maastosta kun Jukka soitti että Ninni vaan makaa ja tärisee! Ekana heti ajattelin että nytkö se meillekin iski tämä kaameus – epilepsia! Siitä on rodun piirissä ollut viimeaikoina taas puhetta kun aina tupsahtelee uusia tapauksia, tosin ne on aikatavalla samoista linjoista joten en ymmärrä kaikkien moraalia! Tulin heti kotiin ja mittasin lämmön 39.88 no se olikin vain alkava maitorauhastulehdus,.synolox kuuri puri heti ja jo illalla neitonen oli kovin nälissään ja nisän turvotus alkoi laskemaan, sunnuntaina sitä ei enään ollut ollenkaan. Ninni ei ole koskaan sairastanut mitään niin oli varmaan outo tunne tuollanen kipu ja tokihan se vilustaakin jo kuumeista. Nyt kaikki on siis taas hyvin. Pennut ovat nyt 6,5 viikoisia ja ens viikonloppuun mennessä kaikki muuttavat omiin koteihinsa. Mukavia seurata nuo viikarit on, nyt ne on jo päästetty juoksemaan ympäri taloa isojen koirien seuraan. Teputus vaan käy kun ne hännät viuhtoen painelevat menemään.

Tiltu lenkkeilee Hinnin kans ja oottaa lunta, Jukka vie sen ajoon vasta kun näkee ettei se ketun perään lähe. Nyt on maalinnun pyyntiaika loppunut, fasaanilla jatketaan ja safarit alkavat pyörimään, ei niitä niin tuhkatiheään ole mutta mielenvirkeeksi koirille kuitenkin. Nykyään meillä tosin ei ole kuin Armi jonka otan safarille koiraksi. Irman koulutus on kesken, ja Pirrastahan ei enään ole. Irmakin tosin voi tiukanpaikan tullen päästä hommiin, sitten pitää vaan koittaa olla tarkkana ettei mitään kardinaali munauksia tulis ampujien taholta. Armillankin oli kerran kolme likelle pudotettua elävän raanakin jälestystä peräkkäin:) arvata voi vaikuttaako se nuoren koiran toimintaan kokeita ajatellen.. Armille olen etsinyt urosta, ja uskoisin sen löytyneenkin, käyn vielä kunhan lyhteenteosta joudan itse vävyn katsastamassa. Ei kannata jättää tapaamismahdollisuutta käyttämättä kun uros kuitenkin on saman maan rajojen sisällä. Niin ja meillä on uus auto !! lopultakin tokenimme hankkimaan farmari Passatin. Subarussa kilometrejä n 450 000 ja alko valot temppuilemaan jo nyt! Yhtenä aamuna vaikka auto oli lukossa, Subsu törötti pihassa täydet valot päällä:):) pikkusen alko pelottamaan josko sähkösysteemeissä olis vikaa. Toki se huollossa kävi sitten ja sai kunnian jäädä mettä- ja koirien kuletusautoksi.

Pitää koittaa jatkossa laittaa kuulumista useammin niin ei koko vuotta tarvi kerralla muistella.