Lokakuu on alullaan, paljon on tapahtunut viime kirjoituksen. Suurin muutos lienee Viivin poistuminen vahvuudesta vähän yli 13 vuoden iässä. Tiesimme sillä olevan maitorauhaskasvaimen, mutta sitä seurattiin kun se ei näyttänyt vaivaavan. Sitten kasvain päättikin ärhäköityä ja kasvoi dramaattisesti. Pelkäsimme sen puhkeavan, joten emme uskaltaneet odottaa maanantaita vaan sunnuntaipäivänä 12.9 Viivi nukutettiin päivystyksessä minun syliini. Uskon sen nukahtaneen luottavaisin ja turvallisin mielin. Viivin hauta on Hällinkankaalla muitten koiriemme  vieressä. Meillä oli vahva, luottavainen suhde. Viivistä jäi valtavasti ihania muistoja, se oli hieno koira, joka on esimerkkinä siitä millaisia spinoneita pyrin kasvattamaan. Sen metsästysominaisuudet olivat korkeatasoiset, jos se olisi ollut kunnianhinoisemmalla ohjaajallak, sen tulokset eivät olisi jääneet voittaja kakkokseen.

 Viiviä tulee muistamaan moni muukin me kotiväki. Mutta ei auta surra, parhaatkaan koiristakaan eivät jää maamerkeiksi, mutta ne ovat meille muistoissa suuntana  millaisia rotumme edustajien pitää olla.

Nyt katsomme tulevaisuuteen. Junkkari 2010 oli viime viikonloppuna, harmitti todella kun Riipille tuli juoksu ja se ei voinut osallistua. Ulkomuotokatselmuksessa se oli ROP. Velipoika Hemuli sai myös ulkomuotokatselmuksessa erinomaisen ja maastossa NUO 0 29 p. Maasto-osuus päivänä oli sananmukaisesti koiranilma, vettä tuli taivaan täydeltä. '

Saimme tapahtumassa hyvää koulutusta myös ulkomuodosta, paikalla oli 9 spinonea ikä 4 kk-4 v.  Raija Tammelin ja vasta valmistuneet tuomarit ja tuomarikokelaat halusivat tutustua koiriimme. Kommentit olivat mielenkiintoista kuultavaa. Minulle oli mieluisaa kuultavaa että rotutyyppi mitä tavoitellaan on tuomarien mielestä sama kuin minulla on oma ihanne. Samaa linjaa näimme kaksivuotta sitten Italiassa suosittavan. 

Tällä kokemuksella osaa ja voi jo tunnustaa omissakin kasvateissa olevat poikkeavuudet ja hyvät puolet. Elämä ja koirajalostus kun ei ole mustavalkoista:)

 Nyt on jahtiaika parhaillaan, lintuja on hyvin, melko arkoja tosin. 

Armilla oli  aiemmin hieman vaikeuksia avancen kans, se nosti joka kerta mutta verkkaisesti, nyt näyttäisi valoisammalta. Pienet koulutusvirheet voivat tehdä kiusallista jälkeä. Haku ja linnunlöytökyky sillä on hienot, samoin noudot.  Joten jos avence toimii kuten on nyt toiminut niin uskallan toivoa luokkavaihtoa.

Pirra toimii omalla tasollaan edelleen, se on varma ja hyvä metsästyskoira.

Irma pikkuinen on tomera neitonen joka vaikuttaa hyvältä oppilaalta. Uinti ja vesinouto olivat kesällä sen lempipuuhaa. Lintuun tarttumisessa ei ole ollut ongelmaa missään vaiheessa. Luovutusta emme ole edes harjoitelleet vielä, sen teemme talven aikana. Sittenhän meillä onkin jo nouto kunnossa.

Bassetit Miisa ja Ninni ovat päässeet jo ajamisen makuun, kaatoja ei ole vielä tullut. Meillä on niin huono jäniskanta ettei niitä oikein raski ampuakkaan.

Tiltun Jukka ottaa mettään vasta kun lumi tulee, haluaa tietää mitä se ajaa. Sille kun kelpaa kettu kuin jäniskin. Ketun kans näillä alueilla ei ole mukava pelleillä Tiltun laisen koiran kanssa.

Viime viikolla meillä kävi metästysretkeltä palatessaan Viivin tyttö Leidi.

Yhdennäköisyys Viivin kanssa oli niin ilmeinen että jos en olisi omin käsin peitellyt Viiviä hautaan olisin voinut uskoa sen tulleen takaisin... Luonnekin on samanlainen. Eipä Pasi moittinut Leidin metästysominaisuuksiakaan.

 Viikon päästä on spinone Sm kisa, sinne on ilmottautunut 6 spinonea. Jos Riipin juoksu menee ohi luovutamme Pirran koepaikan sille, niin se saa näyttää taitonsa NUO luokassa kokeen ulkopuolella, kuten Rene viime vuonna. Pirrallahan jo 4 x spinone SM käpälässään joten pitäsköhän antaa tilaa nuoremmille.Eli se on voittanut joka kerta kun on  osallistunut:)

 

Huomenna alkaakin sitten syksyn suurin käsityöurakka, lyhteiden valmistus. Melko monta kortta saamme niputtaa ennen kuin halli on taas tyhjänä. Mutta tästä urakasta on selvitty 18 kertaa ennenkin niin luulenpa ettei ole ongelma nytkään.