Se on sitten lokakuun eka viikkokin jo takana. Syksy tuntuu kerrassaan karkaavan käsistä.

Varma syksyn merkki on hirvenpyynti, se souvi on alkanut ja kunnolla.

Pakasteesta saa keitellä marjoja mehuksi että saa lihoille tilaa, ja meillä kuitenkin on kolme pakastetta:)

Koirille keitän kaikki maksat, kielet ja sydämet mitä vaan muut ei huoli. Onneksi porukkaan taitaa kuulua aika monta koiratonta kun niitä kuitenkin kohtuudella saa.

Puuhella ja 16 litran kattilat on hyvä yhdistelmä.

Maikki tyttö oli meillä neljän päivän visiitillä, voi miten eläväinen ja iloinen voi kaksivuotias olla!

Koko hereillä olo ajan puhetta puppuaa, ja toimintaa piisaa. Yhtenä päivänä neiti taisi yllättäen itekkin huomata olevansa väsynyt. Silloin sai Pirra lähtöpassit koirien nukkumakaukalosta, Maikki pani sinne tyynyn selkänojaksi, otti peiton päällensä, tutti suuhun ja Haksu kainaloon, silmät umpeen ja tyttö tuumasi " annappas unen tulla"

Minullakin on taas uskollinen laulun kuuntelija taas. "Olipa pikkuinen oravanpoika" kelpaa mummun laulamana:) Se oli meidänkin lasten unilaulu, voisin väittää osaavani laulaa sen vaikka ite nukkusin, sen verran useasti olen sitä laulellut :)

Heidi äiti oli koittanut laulaa Maikille nukkumaan mennessä, niin tyttö oli kieltänyt " ei äiti laula"

voisin luvata että Heidillä on parempi lauluääni kuin minulla.

Torstaina meillä oli synttäribileet. Oli Artun nuoruusvuosien kiekkokavereita perheineen, Luukas ja Nelli ovat miltei samanikäisiä kuin Maikki. Kaksi vuotta sitten otimme kuvan jossa pojat nämä pienet vauvat sylissään istui uunin kuppeella, nyt se jäi kokonaisuudessaan valitettavasti ottamatta kun Nelli kerkesi lähteä ennen kuin muistimme kuvauksen. Mutta Luukas ja Maikki virnistelivät iloisina.

Eilen tapasinkin Luukaksen mummun, olihan meillä mummuilla juteltavaa ja muisteltavaa!

Armi sitten muutti minun suunnitelmia.Aikomus oli mennä ja paikkakin oli Keminmaan mettäkokeeseen, mutta minkäs teet kun neitonen pamautti itelleen juoksun. Onneksi se ennättää mennä ohi spinone SM kisaan.

Ensin ajattelin mennä paikkaamaan Pirran kans, mutta sitten totesin säästäväni kipeää jalkaani koska Pirralla ei sinänsä ole mitään saatavaa. Se on neljästi palkittu KAER AVO 2.lla ka Voi luokkaan se on on jo liian vanha etes haaveilla. Tosin 6 v se on mutta näen tarpeellisemmaksi panostaa nuorempaan. Olisi toinen juttu jos sen koehistoria olisi puuttellisempi, silloin kokisin että näyttöjä pitää antaa jos kyseessä sanoo olevan toimivan koiran. Ei silti, uskon varmasti että jos lintua vaan maastossa olisi, Pirra yltäisi edelleen vähintään siihen kakkoseen, ei sen toimissa ole moittimista.

Nyt kun ei se kehittäisi juoksua vielä tähän samaan aikaan kuin Armi. Safari aika alkaa olla käsillä ja ei pelkästään Viivin varaan viiti laskea koko päivästä metästystä.Mummon pitää saada levähtää välillä, se on sen ansainnut. Reippaassa kunnossa Viivi on edelleen ja intoa piisaa, mutta pitää itse muistaa kuitenkin sen ikä, ei siitä nuorukaista saa tekemälläkään- valitettavasti. Se on aina ollut hieno koira. Monen mielestä edelleen Suomen paras.