Kuukin vaihtui, voipa sanoa että kesät tässä huushollissa noudattaa muumimamman sanontaa " aika menee pian kun on mukavaa" Paljon sattuu ja tapahtuu koko ajan maahommien lisäksi. Pikkuinen "kesämies" on  käynyt useamman kerran jo mummulassa.  Koirat suhtautuu häneen hyvin luontevasti

Ninni pikkuinen kasvaa ja vauhti lisääntyy päiväpäivältä. Nyt ikää on 10 viikkoa.

Suurimman homman aiheuttaa se kun neiti keksii mitä ihmeellisempiä nukkumapaikkoja ja sitten saadaan sitä ettiä. Ajattelin  opettaakkin Armille "Etsi pentu"  komennon....

Ninni ei hätkähdä mistään, tavattoman tervepäinen kaveri. Kävimme Jukan, Miisan ja Ninnin kans yks ilta sääsken syöttinä kattomassa kun talviselta mettähakkuulta oli kerätty haketavara. Valtava millanen vuori sitä puuta olikin, olis se kovasti haitannut metsänuudistushommia jos ne olis siellä maassa maanneet. Tosin taivastelimme hintaa minkä metsänomistaja saa ko kasasta... kokonaista 117€  ( - pääomatulovero 28 %) :): no pääasia etteivät laho siellä maassa haittona.  Mutta kukahan se Suomessa elää metsästä? Metsänomistaja vai metsäteollisuus???

Uusi mansikkamaa istutettiin valtavassa helteessä, kokonaista 11 tuntia konttasimme siellä yhteenmenoon. Pikkuisenhan siinä selkänahkat kärähti..Mutta samalle iltaa saimme sadetuksen päälle ja taimet lähtivät hyvin kasvuun. Nyt on  vanhojen istutusten kitkentä loppusuoralla. Sitten alkaakin kohta poiminta.

Armilla on juoksu, joten ei viiti sitä viiä rantaan, pelottaa että  tulehdusriski on suurempi juoksun vuoksi, ei  ne nuo meidän venesatamien vedet niin puhtaita ole. Vaikka toisekseen ei Armilla ole ollut eläissään minkään valtakunnan tulehdusta joten ei se mikään herkkis ole:)

Pyörälenkillä ollaan kuitenkin säännöllisesti käyty illan viiletessä, hyvää tekee  omillekin jaloille pikkusen jumpata ja oikoa niitä päivän konttaamisen jälkeen

Junkkarin majoituksen vuoksi piti jo varmistella kuinka moni R-pentueesta innostuu lähtemään Junkkariin, ja reilu puolet pentueesta  ottikin asian omakseen. Osalla oli todella perusteltua syytä  olla pois tapahtumasta:):) 

Tämä on lapsirikas pentue, syksyn mittaan ainakin kolmeen perheeseen tulee vauva! Sehän se elämän kulku on kun nuoria ihmisiä on asialla.

Hyvä että  lapsia syntyy, niissä on tulevaisuus. Eihän  ne maailman rattaat kauaa pyörisi jos kukaan ei pikkuisia hoitelisi.

 Tässäpä kuulumiset pikaisesti, maa vetää taas puoleensa,,,,

kaikki ylimääräinen on nyt pakosta jätettävä pois tehtävälistalta ja keskityttävä siihen mikä on tässä ajankohdassa olennaisinta ja tärkeintä. Talvipakkasilla  sitten on aikaa katella muita hommia  kuten rotujärjestön asioita. Nyt on mansikkahommat, kolmeen rakennukseen pitää laittaa katto ja kaksi maalata, koko talon alakerran lattiat kaipaa uutta maalipintaa kans plus muut pikkuhilipentöörihommelit siihen päälle. Kunhan nämä on tehty onkin jo lyhteitten aika:)  Mukava vaan kun on eri vuodenaikoina eri hommat, tuntuu kuin olisi monta eri ammattia:)

Juhannus on sitten huiskeen keskellä juhlittu. Juhannusviikko alkoi iloisesti kun Ilkan ja Johannan perhe kasvoi tomeralla pikkumiehellä. Painoa pojalla oli syntyissään 4040g pituutta kokonaista 53 cm. Hyvin voiva äiti ja reipas tulokas saivat tulla suoraan upouuteen kotiin joka valmistui sopivasti samaan aikaan. Nyt sitten ei kukaan voi sanoa että me Jukan kans oltais yksinkertaisia isovanhempia:)

Seuraava sessio olikin sitten keskiviikosta alkaen U-pentueen muutto omiin koteihinsa. Reippaat pennut ovat kotiutuneet hyvin ja elämä päässyt mukavasti alkuun.

Toivotamme kaikille mukavaa ja antoisaa yhteiseloa.

Ninni tyttö jäi tänne kotiin pitämään isommille koirille tomerasti jöötä.

Juhannusjuustokin tuli keitettyä kaiken muutto ja pentuhommien keskellä, mutta mikäs siinä, rutiinillahan tuo jo sujuu.Muistaakseni olen keitellyt juustokeiton joka Juhannus naimissa oloni aikana ja niitä vuosia alkaa olla jo todella paljon

Henna kyllä aikanaan ehdotti että ostetaan oma lehmä niin ei tarvi hakea Heikkiseltä juustomaitoa:) Onneksi se jäi ehdotuksen asteelle.

Nyt näyttäis tulevan lopulta lämpimät kelitkin, pitänee kaivaa bikinit esiin kun keskiviikkona alamme istuttamaan uutta mansikkamaata. Mustaa muovia vasten paahtuu yllättävän hyvin.

Koirien kans ollaan lenkkeilty pyörällä, kaikilla on juoksut lukuunottamatta Armia ja Miisaa siksi ei olla viititty mennä rannalle uimaan.

Tyynekin oli oikein iloinen kun pikkupennut olivat sen kimpussa, ei tajunnut ettei ne mitään sen juoksusta ymmärtäneet:) Muutenkin oli taas kiva huomata miten jouhevasti isot koirat suhtautuvat pentuihin, kaikki kävivät moikkaamassa pentuja niille rajatussa aituuksessa ja tulivat pois kun eivät enään jaksaneet olla pienten puruleluina.

Pentujen hakijat ja muutkin vierailijat ihastelivat kovasti koiriemme sosiaalisia luonteita. Mukavaa kuultavaa:)

Olipas meillä taas vauhikas pyhänseutu. Torstaita vasten yöllä saapui Maikin porukka Uudestakaupungista ja tottakai meijän piti heti yöllä hoitaa pentujakin. Pennut olivat Maikille entuudestaan tuttuja kuvien ja videoitten kautta. Pikku Ninni oli tietenkin bestis,onhan se Maikin ja papan yhteinen koira. Hyvin nuinkin pieni tyttö osaa käsitellä pentuja kun opettaa selkeesti, voi jopa sanoa että otteet oli varmemmat kuin monella kokemattomalla aikuisella pentua pidellessä. Pentukin vaistoaa pitäjän varmuuden ja käyttäytyy sen mukaisesti, Maikki sai ne jopa rauhottumaan syliinsä. Kyllä Maikista hyvä koiranhoitaja kasvaa. Onhan hän tosin koko elämänsä viettänyt oman perheen koirin kans, ja on opetettu miten eläimiä kohdellaan ja mitä niille saa tehdä.

Unna ja Esteri osasivat olla tottuneesti pentujen kans, ja Miisaahaan ei taas hetkauta vaikka hänen vauvojaan hoitaa välillä muutkin.

Säätkin suosi ja saimme olla ulkona pentujen kans useimpina päiviä, torstaina tuli vettä sen verran runsaasti että sen päivän jätimme väliin. Pennut vilestävät jo laajalla alueella pihalla, pitänee laittaa se pentuaitaus, ei nuo muuten yksin pysy silmäin alla.

Torstain sadepäivä olikin päivä jolloin saimme vieraita Lappeenrannasta, Muhokselta ja Helsingistä - porukat tulivat katteleen omaa pikku bassettiian. Bruno isäkin tuli tunnollisesti tunnustamaan lapsensa:)

Samoin isoveli Sakke Himangalta tuli perhetapaamiseen mukaan. Isä olikin kohta kaikkein kiinnostunein pojastaan, leikki oli molemmista mukavaa. Tosin isän ruotsalaiset sukujuuret hieman tulivat esiin .... Pentujen ottajilla oli siis mahdollisuus tutustua äitiin, isään ja pentujen veljeen joten saivat jotain käsitystä millaista voisivat pennustaa odottaa kasvavan.

Maikin kans ulkoilimme ja kävimme kylillä rattailla. Kyllä neitillä alkaa jo olla mukavia lausahduksia. Hän näki faaraokoiran tienvieressä pihassa ja huudahti iloisena ” kato mummu bambi” , sitten meni Bemari ohi jossa oli bassot jumputtamassa täysillä, tähän tyttö tuumaa ” pojalla on jumppapäivä”

ja monta muuta vastavaa juttua sieltä tupsahteli.

Naisellisuus alkaa nostaa päätään, kynnet pitää lakata ja asiantuntevasti soitti itse Hennalle ja kysyi saako lainata hänen kynsilakkaa. Värikoodinkin mitä Henna suositteli toisti ääneen kuin mieleen painaakseen.'

Mummun yövoide purkki hupeni puoleen kun piti massu ja kylet voidella.... neiti tuoksuikin melko muikeelle :):) Tätiinsä tullut, saman homman teki Henna aikanaan...

Perjantaina sitten tuli Eemeli petitin odottajat Jyväskylästä kattomaan omaansa, ja hyväksi totesivat hekin pojan.

Kutsumanimetkin on jo pennuille selvillä. Mappe, Carlo, Teuvo, Eemeli, Syrah ja Ninni

Meillä on ollut ilo tavata kaikkien pentujen varaajat, ja saamme jälleen kerran tyytyväisin mielin luovuttaa kasvattimme uusiin koteihin, voimme luottaa että pennuille tulee hyvät huolehtivat kodit jossa ne pääsevät luonteensa mukaiseen toimintaan eli metsälle. Kahdella on jopa samaa rotua oleva kaveri odottamassa. Teuvolla jopa Miisan veli.

Carlo pääsee isänsä luo, ja Eemelillä ja Syrahilla tuntui olevan muutoin leikkikavereita.

Tänään kävikin sitten Tomi Tuuli bassetin kans Miisa äitiä moikkaamassa erämessuilta palatessaan.

Kotisivulla pentuja kohdassa on kuvia viikonlopusta.

Perin laiskasti on tullut laitettua tänne kuulumisia, olenkin saanut siitä moitteita:) No koitetaanpa tiivistää 17.3 jälkeiset tapahtumat lyhyesti.

Miisa siis todettiin silloin tiineeksi, no sitähän se olikin:) Pentuja arveltiin tulevan 5, niitä olikin kuitenkin 5 poikaa ja 1 tyttö eli yhteensä 6 . Ei ole Jukan vaikea valita omaansa kun on selvä valinta. Maikki kastoi tytön Ninniksi, Juhon ehdotus oli Sabina joten tyttö on Ninni Sabina:)

Rekkarinimeksi tulee Fragola Uniikki. Toivotaan että siitä kasvaa Jukalle hyvä ajuri.

Miisan edelliset pennut täyttivät vuoden. Oli aivan ihanaa saada mukavaa palautetta terveistä ja reippaista pennuista. Myös pentujen isän kotiväki on ollut tiiviisti mukana seuraamassa poikansa jälkikasvun kehitystä. On ollut ilo toimittaa heille tietoa kun on huomannut sen aidosti kiinnostavan. Tästä pentueesta meneekin heille oma pikkupoika Bruno isälle oppiin.

Pennut ovat nyt 2, 5 viikkoisia.Silmät on auki, kävely alkaa sujumaan, ja jopa leikkiäkin yrittävät.Todella tyytyväinen pentue. Miisalle ei synnytys tuottanut ongelmaa, se sujui näppärästi. Vointiin se ei tainnut paljoa vaikuttaa, siitä näin päättelisin kun viimeinen pentu syntyi keskiyöllä ja jo seuraavana päivänä Miisukka paineli toisten koirien kans pihalla pissalla ollessaan kuin mitään ei olis tapahtunutkaan. Sitten kun on aikansa leikkinyt ja ilakoinut toisten kans, se tyytyväisenä tulee pentujaan hoitamaan:) Sujuuhan se näinkin.. Maito piisaa, se pitää pennut puhtaana ja on hyvin rauhallinen emon roolissaan, väliajat sitten oma villiviikari itsensä:) Suuri ilonaihe sille on tutut virailijat. Sari ( Miisan isän Niken palvelija) ja Jouni, kestosuosikki Leena ja tietenkin Hinni ylitse muiden ovat olleet mieluisat vierailijat. Usea muukin on toki poikennut pentuja ihastelemassa ja mielellään Miisa pentujaan esittelee, tosin yhtä paljon tuo itseään esille...

 Pirran  pennut ovat kahta lukuunottamatta jo vierailleet syntymäkodissaan. Reippaita pikkuspinonen alkuja. Kovin tuntuvat mieluisilta kotijoukoilleen.  Harmi kun emme hoksanneet ottaa kuvia, ihastelimme vaan kun Tico poika vapun aattona kanteli niin leuhkana fasaanikanaa. Ei  ollut miettimistä tarttuuko lintuun vai ei:) Nouto oli innokasta ja luoksetulokin, mutta luovutus tarvii vielä hiomista:) Tico tykkäs että kerta annat linnun niin se on sitten mun! Ei  se sitä purrut eikä repinyt, kunhan pieni omisteli kun sai mielusan lelun. Eikä tämmöiseen isompaan koiraporukkaan mukaan tulokaan ole ollut kellekkään ongelma. Osa on jo ilmoittanut pentunsa seisseen eka kerran! Tästä niitten kans on hyvä jatkaa.

 Pyörälenkillä olemme kulkeneet Pirran, Armin ja Tiltun kans. Viiviä en enään tuolle 13 km lenkille ota, sille tuo nuorempien vauhti on jo liikaa. Jukka kävelee sen kans Liisalanlenkkiä joka on 5km.

Olen alkanut etsimään Armille sulhasta. Sille on jo useita pentuvarauksia vuodenvaihteessa toivottuun pentueeseen. Päädyn varmaankin englantilaiseen tai saksalaiseen urokseen. En jotenkin jaksa kaiken toisessa rodussa kokemani jälkeen uskoa pelkkään vanhan ajan jalostukseen ja sanallisiin vakuutuksiin. Ei ne "Berlusconit" ja "Sarkozytsit" ole sen luotettavampia koiria kehuessaan kuin muunkaan maalaiset. Siksi painettu teksti, jos voi luottaa sen oikeaksi on ainoaa oikeaa tietoa,

Toki jossain voi olla totuuden siemenkin, ainakin osittain, mutta minä olen päätynyt hyödyntämään tutkimuksilla selville saatavaa tietoa:)

En voi ajatella jalostusta jos en itse ole varma voinko luottaa. Mainitsemissani maissa koirien terveyttä tutkitaan tarkemmin, ja toisekseen minulla on pelkästään hyviä kokemuksia englantilaisista spinone uroksista. Muilla on vapaus uskoa mihin ja kenen puheisiin haluaa,on parasta tarkistaa itse taustoja. Oma kielitaitoni ei siihen piisaa,mutta onneksi muna on kanaa viisaampi ja Henna kääntää viestini englanniksi. Homma toimii hyvin näin. Englanti on siínäkin mielessä tiedon saannin kannalta hyvä kun  on netissä yhteystietoja ja asioita voi tarkistaa yhdeltä jos toiselta.

Tulis nyt muutama aurinkoinen päivä ja tuulahtelisi niin saisin haravoitua pihan loppuun. Perennapenkit ts, kivikkokasat.pitää kaivaa ylös ja lisätä multaa. Samalla ne saa siistittyä Mansikkamaa huutaa kohta puoleensa. Vanhempi lohko pitää kitkeä, vanhimmasta poistaa muovit ja uusin alue perustaa- kun lyhdeaika viekä mukaan niin siinä sitä sitten saakin olla ulkoruokinnassa marraskuulle asti.

Onneksi ei ole kummemmin treenattavaa koiraa tälle kesää, normaalit perusjutut vaan muistissa pidetään ja kunto kohilleen. Armi osannee sen mitä sen pitää ens syksynä osata,  kokemusta se tarvii lisää ja sitä ei voi hankkia ennenkuin syksyllä. No jos ihan fiksusti tekis niin voisinhan harjottaa sille varulta  jälen ja Voi luokan vesityön:) toiveenahan olisi syksyllä luokan vaihto. Tiedotus on kans sellanen mitä siihen juttuun pitäs treenata, mutta kun tahtoo olla liian laiska:)

Kuvia pennuista laitan kunhan saan tuon riivatun kuvankäsittelyn ohjelmani toimimaan.....

Tiistaina siis Kertun päivänä kävimme Miisan kans ultrassa.  Ilkka tohtori Ouluvetissa teki tiineysultrauksen ja niinhän siellä  totesimme vähintään viiden pikku petitin olevan kehittymässä.  Ei haittais vaikka olis pari enemmänkin niin ei tarvis tuottaa pettymystä kellekkään odottajalle. Tuleva pentue on kovasti kiinnostanut, osalle kysyjiä olemme sanoneet että miettii uudelleen onko rotu oikea. Petitiä ei mielestämme kannata ottaa seurakoiraksi kuten ei muutakaan käyttökoiraa. Siihen rooliin löytyy muita passelimpia rotuja. Ajuri etenkin on vähän kiusallinen esim ulkoillessa. Tänäänkin olimme Hinnin kans lenkillä mettätiellä, spinonet ja russelit sai juosta vapaana ja Tiltu ( italianajokoira) ja Miisa ( PBGV) olivat meillä flexissä koko reissun. Harmittaa pitää kiinni,mutta kun tietää mitä tapahtuu jos alueella sattuu olemaan jänis.... nyt ei ole luvallista ajattaa. Kaikki joille on annettu toivetta saada pentu käyttäisivät koiraansa metsästykseen. Enkä edes epäile että tämä olisi pelkkää puhetta, aivan varmasti vievät. Tai ainakaan meidän puheitten jälkeen eivät petitiä ottaisi jos sille  ei olisi metsästyskäyttöä.

T-pentue on löytänyt oman paikkansa perheissään ja elämä on alkanut sujua omaa rataansa. Onnea vielä kaikille tulevaan:)