Vuosi on vaihtunut.. Joulu oli ja meni ihanan vauhdikkaasti lastenlasten ollessa jouluvierailulla. Kolme viikaria saavat kovasti elämää taloon. Joulupukki vieraili asiaan kuuluvasti tuoden valtavasti lahjoja etenkin pienimmille. Kaikki pienet Maikki, Eelis ja Joel uskaltautuivat pukin syliin, tosin piti mummunkin olla mukana polvella. .

Suruakin vuodenvaihteeseen mahtui. Pirra kuvattiin Jouluviikolla ja karu totuus oli että olkaluun syöpä oli edennyt ja haurastuttanut olkaluun siten että murtumariski oli todella suuri. Odotimme Joulun yli ja kun Maikin perhe lähti kotiinsa joululomalta meillä oli edessä tämä koiranomistajan ikävin päivä- sanoa hyvää matkaa jahtikaverille. Pirra nukkui ikiuneen takkahuoneessa tutun peiton päällä tuntien viimeisenä minun kädet silittämässä rauhoittavasti turkkia. Nyt on huojentunut olo vaikka aina luopuminen on murheellista. Mutta voimme olla tyytyväisiä ettei Pirra joutunut kärsimään.

Syyskuussa Ninni viikari sai Väinö bassetin avustuksella reippaan ja kauniin pentueen. Kolme kaunista tyttöä ja komean pojan. Maikki kastoi ne - Ariel, Barbi, Mariboosa ja Pärsky olivat nimet täällä meillä ollessa. Niistä on tullut mukavaa palautetta tomeruudesta ja reippaudesta.

 

Armin kans kävimme viikon 2 alussa Helsingissä Pecche herran luona vierailulla. Astutus onnistui mainiosti ja nyt odottelemme että pääsemme ultraamaan tuottiko reissu tulosta. Toivon todella pentujen varaajien takia että tulos olisi positiivinen. Pecche on nuori italiantuonti joka on luotettavaksi tuntemani miehen omistuksessa. Voin luottaa että sen mitä Juhani kertoo on totta. Toiveissa olisi hyvän luonteen omaavia kunnon metsästystaipumukset omaavia spinoneita.

Kajaanin KV näyttelyssä kävimme Irman kans, tuloksena NUO ERI,SA, SERT; VSP  eli nyt vaan  vielä yks serti ja koetulokset niin taas olisi uusi valio pirtissä. Hienosti  Irmalla on näyttelyt menneetkin kolme on takana ja jokaisest ERI ja SA   kerran ei ole sitä sertiä saanut- Nyt tosin en uskonut sen  menestyvän nuin hyvin, karva oli vanha ja painoa liikaa:) Mutta tuomari kehui sen pään parhaaksi pääksi koko porukasta ja sen liikeet olivat erinomaiset:) Näistä olen samaa mieltä, Tuo päälaen tasaisuus on hyvin tyypillinen "virhe" Suomenkin spinone kannassa, tosin tämä Hannele Jokisiltakin tuumasii että sitä  oikeaa päänmallia näkee harvoin missään muuallakaan maassa. Joten kahta  lattapäätä ei sitten kannata kenenkään yhdistää jos meinaamme päänmallia parantaa!  Samoin eturinta ja etukulmaukset on se kohta mihin tulis kiinnittää huomiota.  

 

Selkäni alkaa olla kunnossa maaliskuullisen leikkauksen jäljiltä. Viikko kuntoutusta on takana Rokualla mukavassa samantyyppisestä vaivasta kärsineitten kanssa. Minusta tuntui että olen terveempi kuin kukaan muu kuntoutusporukassa:) Samaa tosin todisti testitutulokset, olin itsekin yllättynyt. Jospa tässä mummu vielä viilettää entiseen malliin peltoja ja metsiä pitkin - ja mikä ettei siihen pyrin ja uskon vakaasti pääseväni tavoitteeseen. Ei voi kuin kiitellä neurokirgia joka napsi luupiikkejä pois selkäydinkanavasta haittaamasta liikuntaani. Ihmeesti kuitenkin pystyin liikkumaan ennen leikkaustakin.

 

Nyt odotellaan tässä tammikuun pakkassäässä kevättä, lintujen munintaa ja maansulamista:) Sieltä se kevät ja kesä tulevat kuten aina muinakin vuosina. Sitä odotellessa:)  

Viime päivityksestä on kulunut aikaa vuoden verran, niin että mistähän sitä alottais kertomaan:)

Talvi tais mennä normaalia rataa vähän hiljaiselossa., osa syynä minun pahentuneet selkäoireet joka sitten paljastuikin leikkausta vaativaksi toimenpiteeksi. Leikkaus oli maaliskuussa ja siitä sitten toivuskellessa meni loppukesän puolelle asti. Lapsenlapset kasvavat ja heistä on mukavasti seuraa. Pienin Eeliskin osaa jo skype puhelun tullessa sanoa heti ” hauva” - varmaan poika kysyttäessä missä mummu näyttää tietokoneen näyttöä! Koiria pitää näyttää kameran kautta myös. Joelkin osaa jo sanoa ” soitetaan Maikille” kaveri ei oikein vielä vaan tajua miten skype toimii:)

Kesällä oli kahdet perhejuhlatkin, Jukan 60 v synttärit joita juhlittiin mukavan sään vallitessa pihalla pienen piirin ja suvun kesken. Kihlajaisiakin saimme viettää samalle kesää.

 Jotain pientä kuitenkin sai hommattua koirienkin kanssa. Ninni täytti huhtikuussa 2 v ja 4 p siitä se tulikin muotoivalioksi, samassa näyttelyssä Irma sai ekan sertin:) Kesäkuussa oli SSK erkkari siellä Irma sai ERI ja SA. Isotäti Miina oli ROP!

Uinti-into Irmalla oli hyvä koko kesän, sitten nouto alko vaikuttaan EVK. Annoin sen olla ja sitten vaan naps yhtäkkiä se olikin varma noutaja niin maalta kuin vedestä. Ekasta vesityökokeesta saimme vain 2 p maininnalla ” ui nautiskellen” :) Hinni siskohan se sitten Lapualla teki sen kans Junkkarissa täydet 5 p. Junkkarissa meillä oli todella huono tuuri maaston suhteen, vain yksi lintu nähtiin koko päivänä vaikka ryhmässä oli todella hyviä hakijoita. Ja uskallanpa väittää Irmankin sen verta fasaaneja tavanneen että olisi ne sieltä kaivanut mikäli niitä siinä maastossa olisi ollut. Tyhjästä on paha nyhjästä. Mahdotontahan se on saada 22 tasapuolista maastoa aikaseksi, sen ymmärrän, mutta sitä en ymmärrä miten tuo voi palvella jalostustiedon saamista?

No korjasimme tilanteen Keminmaan metsäkokeessa, hienot 93 p tuli mukaan. Irman hakua ja tuulenkäyttöä ihastelivat jälkijoukotkin. Meno oli mukavaa kateltavaa. Nyt sitten seuraava startti on AVO luokassa, ei kannata osallistua NUO luokkaan enään, kun parempaa tulosta tuskin voi saada, ja jokainen huonompi himmentää tuota ykköstä:) pelataan varman päälle ja koitetaan saada ens vuonnakin ykkönen!

Armin toimet ovat samalla tasolla kuin viime vuonna, haku linnunlöytö ja noudot hyvät, avance fasaanilla välillä huono. Mettälinnulla ei niinkään, josku siinäkin. Mettopaistikin on kuitenkkin Armin ansiosta Joulupöydässä! Ja asiakassafareilla se toimii riittävästi.

Pirra alkoi ontumaan helmikuussa, se kuvattiin ja diagnoosi oli luutulehdus tai luusyöpä, en antanut 9 vuotiaasta ottaa koepalaa, mitäänhän ei olisi kuitenkaan tehtävissä. Päätimme hoitaa oiretta. Kuvauksissa paranemista vaikutti tapahtuvan, mutta ontuminen palasi aina kun koitimme vähentää kortisonia,:Kyynärissä eikä olkapäässä ole nivelrikkoa eikä muutakaan mikä voisi ontumista aiheuttaa. Nyt on menty lääkityksellä kohta 9 kk ,joten vaikka olisi syöpä,se ei ole ärhäkkäintä mallia. Pirra on edelleen vilkas ja iloinen oma ittensä, mitä nyt ruokahalu on hurvaton ja janottaa kovasti. Painoa ei kuitenkaan ole kertynyt 35 kg enempää. Saa nähdä kauanko vielä jaksaa sinnitellä,...

Heinäkuulla ajelimme Leena ystäväni kanssa pitkin poikin Suomea Ninni peräkontissa, sen seurauksena meillä tuossa viereisessä huoneessa vetää unta palloon neljä tomeraa petitn pentua jotka jo viikon kuluttua muuttavat omiin koteihinsa. Ninni on ollut uskomaton emo,.synnytys oli kuin oppikirja esimerkki, pennut se on hoitanut huolella ja hyvin. Viime lauantaina säikähdin tosissani, olin tulossa koeryhmän kanssa maastosta kun Jukka soitti että Ninni vaan makaa ja tärisee! Ekana heti ajattelin että nytkö se meillekin iski tämä kaameus – epilepsia! Siitä on rodun piirissä ollut viimeaikoina taas puhetta kun aina tupsahtelee uusia tapauksia, tosin ne on aikatavalla samoista linjoista joten en ymmärrä kaikkien moraalia! Tulin heti kotiin ja mittasin lämmön 39.88 no se olikin vain alkava maitorauhastulehdus,.synolox kuuri puri heti ja jo illalla neitonen oli kovin nälissään ja nisän turvotus alkoi laskemaan, sunnuntaina sitä ei enään ollut ollenkaan. Ninni ei ole koskaan sairastanut mitään niin oli varmaan outo tunne tuollanen kipu ja tokihan se vilustaakin jo kuumeista. Nyt kaikki on siis taas hyvin. Pennut ovat nyt 6,5 viikoisia ja ens viikonloppuun mennessä kaikki muuttavat omiin koteihinsa. Mukavia seurata nuo viikarit on, nyt ne on jo päästetty juoksemaan ympäri taloa isojen koirien seuraan. Teputus vaan käy kun ne hännät viuhtoen painelevat menemään.

Tiltu lenkkeilee Hinnin kans ja oottaa lunta, Jukka vie sen ajoon vasta kun näkee ettei se ketun perään lähe. Nyt on maalinnun pyyntiaika loppunut, fasaanilla jatketaan ja safarit alkavat pyörimään, ei niitä niin tuhkatiheään ole mutta mielenvirkeeksi koirille kuitenkin. Nykyään meillä tosin ei ole kuin Armi jonka otan safarille koiraksi. Irman koulutus on kesken, ja Pirrastahan ei enään ole. Irmakin tosin voi tiukanpaikan tullen päästä hommiin, sitten pitää vaan koittaa olla tarkkana ettei mitään kardinaali munauksia tulis ampujien taholta. Armillankin oli kerran kolme likelle pudotettua elävän raanakin jälestystä peräkkäin:) arvata voi vaikuttaako se nuoren koiran toimintaan kokeita ajatellen.. Armille olen etsinyt urosta, ja uskoisin sen löytyneenkin, käyn vielä kunhan lyhteenteosta joudan itse vävyn katsastamassa. Ei kannata jättää tapaamismahdollisuutta käyttämättä kun uros kuitenkin on saman maan rajojen sisällä. Niin ja meillä on uus auto !! lopultakin tokenimme hankkimaan farmari Passatin. Subarussa kilometrejä n 450 000 ja alko valot temppuilemaan jo nyt! Yhtenä aamuna vaikka auto oli lukossa, Subsu törötti pihassa täydet valot päällä:):) pikkusen alko pelottamaan josko sähkösysteemeissä olis vikaa. Toki se huollossa kävi sitten ja sai kunnian jäädä mettä- ja koirien kuletusautoksi.

Pitää koittaa jatkossa laittaa kuulumista useammin niin ei koko vuotta tarvi kerralla muistella. 

 Lumi tuli maahan viikonloppuna, selvä talven merkki:)  Lyhteiden teko alkaa olla voitonpuolella, kaikki on sidottuna, siistimistä, pussitusta ja tilausten maailmalle laittoa vielä on hommana. 

Viikko sitten piipahdimme katsastamassa perheen pienimmän Uudessakaupungissa. Artun ja Heidin pikkuinen poika oli oikein hurmaava nuorimies. Hänellä vaikutti kaikki olevan hyvin, maito ja uni maistuivat. Maikki on tomera ja touhukas isosisko. Vauvan hoidossakin hyvä apu Heidille kun Arttu on töissä.  

Koirien kans on hommattu sen minkä hallista pois ololta on keretty. Kaikki ei ole mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Armin avance on takunnut, se nostaa mutta ei siten että sillä ykköstä napattais. Spinone SM ssä nosto oli 5 p arvoinen, mutta eiköhän sillon ketale sortunut sille perin epätavalliseen virheeseen,  se törmäsi lintuun ja saatteli sitä liian kauas....

Piehingissä se löysi lintuja todella hyvin, yhdessä erässä kolme riistatilannetta, niissä huonot avancet, viimeisessä erässä loistava avance mutta eihän se kolmea huonoa kuittaa joten kolmonen tuli,. Somerovaaran metsäkokeessa oli lintuja niukasti, keli oli todella vaikea, tuuleton ja jäinen sammal piti melkosta ratinaa. Armi haki hienosti ja klo 14 saimme koko porukan eka riistatyön yksinäiselle riekolle. Armi seisoi sen todella hyvin  ja riittävän kaukaa, mutta eiköhän avance ollut taas se kompastus... harmitti. Tuomari Hannu Mustonenkin tuumasi että koiralla olis ollut ainekset vaikka mihin palkintoon asti jos olis edennyt kunnolla. Mutta 59 p ja kolmonen, Se sille sama oliko kakkonen vai kolmonen ei väliä - sitä ykköstähän me metästetään. Nyt kun lyhteiltä on enemmän aikaa pitää tosissaan alkaa miettiimään keinoja, uskon vielä että saan sen räjähtävän avancen palaamaan. Ennen sen sai antaa vaikka vastapalloon.

 Ninni ja Jukka kävivät Sievissä Lakasen Sepon vieraana jänisjahdissa,kaatoa jota lähtivät hakemaan eivät saaneet, jospa lumikelillä Seppo  ottaisi vieraat uudelleen vastaan:)

Perjantaina menen katsastamaan Armin siskon Taran pentueen, ja valitsemme Tiinalle sen oman tyttösen:) Kuvissa ovat todella suloisia viikareita.

Armin sisko Riipi on loistanut vuoden mittaan kehissä, ja tyttö näytti ettei ole tyhmä blondi:) vaan nappasi ekassa kokeessa NUO 1 tuloksen. 

Ei voi kun olla iloinen Pian ja  Juhon puolesta, siinä on hieno koira!

 

Lokakuu on alullaan, paljon on tapahtunut viime kirjoituksen. Suurin muutos lienee Viivin poistuminen vahvuudesta vähän yli 13 vuoden iässä. Tiesimme sillä olevan maitorauhaskasvaimen, mutta sitä seurattiin kun se ei näyttänyt vaivaavan. Sitten kasvain päättikin ärhäköityä ja kasvoi dramaattisesti. Pelkäsimme sen puhkeavan, joten emme uskaltaneet odottaa maanantaita vaan sunnuntaipäivänä 12.9 Viivi nukutettiin päivystyksessä minun syliini. Uskon sen nukahtaneen luottavaisin ja turvallisin mielin. Viivin hauta on Hällinkankaalla muitten koiriemme  vieressä. Meillä oli vahva, luottavainen suhde. Viivistä jäi valtavasti ihania muistoja, se oli hieno koira, joka on esimerkkinä siitä millaisia spinoneita pyrin kasvattamaan. Sen metsästysominaisuudet olivat korkeatasoiset, jos se olisi ollut kunnianhinoisemmalla ohjaajallak, sen tulokset eivät olisi jääneet voittaja kakkokseen.

 Viiviä tulee muistamaan moni muukin me kotiväki. Mutta ei auta surra, parhaatkaan koiristakaan eivät jää maamerkeiksi, mutta ne ovat meille muistoissa suuntana  millaisia rotumme edustajien pitää olla.

Nyt katsomme tulevaisuuteen. Junkkari 2010 oli viime viikonloppuna, harmitti todella kun Riipille tuli juoksu ja se ei voinut osallistua. Ulkomuotokatselmuksessa se oli ROP. Velipoika Hemuli sai myös ulkomuotokatselmuksessa erinomaisen ja maastossa NUO 0 29 p. Maasto-osuus päivänä oli sananmukaisesti koiranilma, vettä tuli taivaan täydeltä. '

Saimme tapahtumassa hyvää koulutusta myös ulkomuodosta, paikalla oli 9 spinonea ikä 4 kk-4 v.  Raija Tammelin ja vasta valmistuneet tuomarit ja tuomarikokelaat halusivat tutustua koiriimme. Kommentit olivat mielenkiintoista kuultavaa. Minulle oli mieluisaa kuultavaa että rotutyyppi mitä tavoitellaan on tuomarien mielestä sama kuin minulla on oma ihanne. Samaa linjaa näimme kaksivuotta sitten Italiassa suosittavan. 

Tällä kokemuksella osaa ja voi jo tunnustaa omissakin kasvateissa olevat poikkeavuudet ja hyvät puolet. Elämä ja koirajalostus kun ei ole mustavalkoista:)

 Nyt on jahtiaika parhaillaan, lintuja on hyvin, melko arkoja tosin. 

Armilla oli  aiemmin hieman vaikeuksia avancen kans, se nosti joka kerta mutta verkkaisesti, nyt näyttäisi valoisammalta. Pienet koulutusvirheet voivat tehdä kiusallista jälkeä. Haku ja linnunlöytökyky sillä on hienot, samoin noudot.  Joten jos avence toimii kuten on nyt toiminut niin uskallan toivoa luokkavaihtoa.

Pirra toimii omalla tasollaan edelleen, se on varma ja hyvä metsästyskoira.

Irma pikkuinen on tomera neitonen joka vaikuttaa hyvältä oppilaalta. Uinti ja vesinouto olivat kesällä sen lempipuuhaa. Lintuun tarttumisessa ei ole ollut ongelmaa missään vaiheessa. Luovutusta emme ole edes harjoitelleet vielä, sen teemme talven aikana. Sittenhän meillä onkin jo nouto kunnossa.

Bassetit Miisa ja Ninni ovat päässeet jo ajamisen makuun, kaatoja ei ole vielä tullut. Meillä on niin huono jäniskanta ettei niitä oikein raski ampuakkaan.

Tiltun Jukka ottaa mettään vasta kun lumi tulee, haluaa tietää mitä se ajaa. Sille kun kelpaa kettu kuin jäniskin. Ketun kans näillä alueilla ei ole mukava pelleillä Tiltun laisen koiran kanssa.

Viime viikolla meillä kävi metästysretkeltä palatessaan Viivin tyttö Leidi.

Yhdennäköisyys Viivin kanssa oli niin ilmeinen että jos en olisi omin käsin peitellyt Viiviä hautaan olisin voinut uskoa sen tulleen takaisin... Luonnekin on samanlainen. Eipä Pasi moittinut Leidin metästysominaisuuksiakaan.

 Viikon päästä on spinone Sm kisa, sinne on ilmottautunut 6 spinonea. Jos Riipin juoksu menee ohi luovutamme Pirran koepaikan sille, niin se saa näyttää taitonsa NUO luokassa kokeen ulkopuolella, kuten Rene viime vuonna. Pirrallahan jo 4 x spinone SM käpälässään joten pitäsköhän antaa tilaa nuoremmille.Eli se on voittanut joka kerta kun on  osallistunut:)

 

Huomenna alkaakin sitten syksyn suurin käsityöurakka, lyhteiden valmistus. Melko monta kortta saamme niputtaa ennen kuin halli on taas tyhjänä. Mutta tästä urakasta on selvitty 18 kertaa ennenkin niin luulenpa ettei ole ongelma nytkään.

 

Mansikka-aika alkaa olla lopuillaan. Vielä maanantaina poimijatyttöjen ja -poikien kans uurastusta ja itsepoimijoita, keskiviikkona aloitammekin sitten mehu- ja hillomarjan poiminnan. Poiminta-aika oli tänä vuonna lyhyt, sato kuitenkin normaali. Itsepoiminta on lopetettu monelta tilalta joten painetta meille oli kovasti,.  Älkää ihmetelkö jos vaikka talven hämärissäkin pahoittelen ettei meille valitettavasti voi ottaa lisää poimijavarauksia:)  Maantantai oli kaikkein villein päivä, puhelin soi taukoamatta. Ja sai hokea tätä vastausta. Porukkaa tuli pihaan aikaa varaamatta, tuntui suurelta vääryydeltä sanoa että sori, en voi päästää peltoon kun sitten ei alaa riitä niille ketkä on sen etukäteen varanneet.  Rikastuspa "EI OO.n " myynnillä, mulla olis melkonen tili:)

Jolle on sitten oppinut kävelemään!! poika on suloinen viikari, osaa jopa iskeä silmää. Ja millaista silmää, sellaset tummat  silmät  ja pitkät ripset ! Voi  , voi varokaa tyttölasten äidin parin kymmenen vuoden kuluttua!

Maikki on  heppatyttö. Hänellä on oikein ratsastushousut, kypärä ja kengät. Suka on samaa pinkkiä sävyä kuiin Polon pikeepaita. Viikonloppuna neiti tulee tänne ja sitten meille annetaan oikein ratsastusnäytös.

Koirarintamalla on ollut hienoa menestystä. Riipi kaunokainen takoo sertejä ja helmenä Oulun näyttelyn RYP 1. Se taitaa olla Suomen  spinonehistoriassa toinen kerta kun spinone voittaa ryhmän. Salli  oli ryhmävoittaja josku -90 alussa.  Viivi oli RYP 2 ,niitä sijoituksia kasvateillamme onkin useita.

 Samasta pentueesta kuin Riipi velipoika  Rane on tienannut kesänaikaan 3 sertiä.

 Raipe poika Kajaanista on myös ollut hienosti esillä, kerran VSP  muutoin aina ROP:)

Pikkumies  bassetti Teuvo  1v 3 kk oli hienosti Ylivieskassa ROP ja sai sertin. Oulussa se sai Vara Sertin ja siskonsa Ninni sai siellä Sertin.

Ninni kävi bassettien erkkarissakin ja sai siellä ERI JUN2. Ylivieskassa tuli EH JUN1

Armin V pentue on nyt 5 kk.  Oma Irmahan se on tietenkin lähimpänä syynissä millanen katras se on. Irma on ihana!!  Luonne kuin äidillään, miellyttävä, rauhallinen  ja asiallinen. Oppimishalukas, tai voikohan sitä oikein kehua,  paremminkin voi sanoa että se on saanut joitain mahdollisuuksia jotka se on hyödyntänyt minua miellyttäen:) 

Uinti ja nouto on sille mieluisaa. Kehumatta voin sanoa että NUO luokan vesityö menis jo läpi. Ei välttämättä varmuudella täysin pistein mutta noutaa varmasti linnun  maalle asti.  Kovin on hyvin lukenut pienten spinoneitten työehtosopimuksen huolella. Pienempänä kun sitä kutsuttiin sisälle sille annettiin palkka. Nyt se tulee sisälle ja istuu kuin tatti kaapin edessä palkkaa odottaen. Tekee jopa sitä että käy portailla ja tulee sisälle ja on sitä mieltä että palkka on ansaittu.

Muista sisaruksista myös on kuulunut myönteistä palautetta, reippaita kavereita.

Vilskettä meillä on ollut muutenkin,  Unna ja Esteri ovat olleet mummulassa jo toista kuukautta, Aune ja Tyyne aina satunnaisesti. Sopu on kuitenkin hyvä, kukaan ei riitele kenekään kanssa..

Viivin elämänsä eka korvatulehdus on parantunut hyvin ja mummu on kohtuullisessa kunnossa, ei suurempia ongelmia. Miisan astutus peruttiin koska se olisi ajoittunut turhan kiireeseen aikaan. Muitten elämä menee samaa rataa kuin ennenkin,mitä nyt kaikkien korvat ovat venyneet Irma käsittelyssä:) kukaan ei sano sille vastaan vaikka se kiusaa vuoronperään itsekutakin. Aikansa riehuttuaan neiti menee sohvalle, leväyttää siihen ittesä ja vetää sikeitä jonkin aikaa vaikka pommit räjähtelis ympärillä, sitten sama meno jatkuu taas:):) Hurmaava kaveri kerrassaan.